En usko sepityksiin

Sunnuntai 16.6.2024 klo 17.57 - Kauko Niemi

Vuoden aikana olen surrut ja tunnelmoinut neljä kertaa hautajaisissa. Viikonloppuna olin taas kirkkosalissa tosin keskellä iloisten nuorten konfirmaatiotilaisuutta. Yhtään vihkitilaisuutta eikä muutakaan uskonnollista tilaisuutta ole vuoden aikana osunut kohdalle. Kirkoissa olen toki käynyt kuuntelemassa hienoa musiikkia.

Olen kuuliainen kirkollisveronmaksaja, mutten niin sanottu uskovainen, joka eläisi sepitettyjen kirjatarinoiden tiukoissa kahleissa, saati uskoisi niihin ja tarinoiden todellisuuteen ja käyttäytyisi niiden mukaan huomioimatta muiden ihmisten tuntoja ja tarpeita.

Kuinkahan monta kevättä on riidelty siitä, voidaanko tai pitääkö laulaa – jo joutui armas aika. Jos tuon laulun nimi olisi joku muu kuin Suvivirsi, niin se melko varmasti kelpaisi siihen hetkeen, kun koulu loppuu ja alkaa armas loma-aika. Uskonto on pilannut hyvän laulun.

Meistä moni on osallistunut kirkossa hautajaisiin ja vihkitilaisuuksiin. Harva kuitenkaan tietää sitä tiukkaa kaavaa, jonka mukaan tilaisuudet toteutetaan. Tilaisuuden puheet sävyineen ja valittu musiikki viestivät ja luovat tunnelmaa.

Itse olen ollut laulamalla ollut melkoisen monta kertaa luomassa tuota tunnelmaa. Omalla kohdallani on ollut vain yksi kerta, kun kanttori ennakkoharjoituksissa ilmoitti, ettei tätä laulua voida esittää vihkitilaisuudessa, koska se on elokuvamusiikkia.

Kaunis, rauhallinen sävelmä ei siis muka olisi sopinut uskonnollisten sääntöjen mukaan kyseiseen tilaisuuteen. Ilmoitin kanttorille, että tämä on nuorenparin toive ja te voitte keskustella heidän kanssaan valinnasta – minä en ota kantaa asiaan. Tämän jälkeen en kuullut asiasta mitään ja lauloin elokuvamusiikkia vihkitilaisuudessa. Enkä kuullut jälkeenpäin yhtään moitetta lauluvalinnasta.

Viikonlopun konfirmaatiotilaisuuden naispappi johti lämminhenkisesti tilaisuutta ja avasi mitä kaikkea saaristossa pidetyllä rippileirillä tapahtuikaan. Siis muistattehan vuosia sitten käydyn uskonsodan, ettei nainen voi olla pappi. Mielestäni usein miten sympaattisemmin kuin mies.

Tällä hetkellä kirkko tappelee ketkä saavat mennä naimisiin. Sepitetyssä kirjassa on kuulemma kaksi pientä mainintaa asiasta. Jos kaksi ihmistä tykkää toisistaan, jopa rakastavat toisiaan, niin mitä väliä sillä on miltä heidän haarojen välinsä näyttää? Jokin aika sitten kirkkomme kirkolliskokous ei päässyt kovinkaan rakentavaan lopputulokseen. Herätysliikkeet käyttävät kokoaan suurempaa valtaa kirkolliskokouksessa, joka päättää muun muassa kirkon avioliittokäsityksestä. Samat ihmiset olleet päättämässä jo kymmeniä vuosia.

Olen ollut aika monta kertaa budhalaisessa temppelissä seuraamassa heidän virallista seremoniaa. Olen ollut ortodoksisen kirkon palveluksessa sekä ortodoksisessa kastetilaisuudessa.

Koulujen uskonnonopetus pitää muuttaa. Kenellekään ei ole mitään hyötyä kertoa tulkintoja sepitetyn raamatun sisällöstä. Uskonnonopetuksessa hyötyä olisi siitä tiedosta ja tavoista, mitä eri uskontokunnat toteuttavat. Jo yksinkertaisesti kansainvälisissä tehtävissä toimivat henkilöt pystyisivät huomioimaan mitä yhteistyökumppanin uskonnolliset rituaalit vaativat ja sallivat.

Tai kuten nyt viikonlopun konfirmaatiotilaisuuden jälkeen päivänsankarin konfirmaatiokahvit, johon läheisimmät ja parhaat arkiystävät eivät saaneet lupaa tulla yksityiseen kotiin. Heidän vanhemmillaan ei varmastikaan ollut käsitystä, ettei kotona kahvi- ja ystävien tapaamisessa millään muodoin käsitellä enää uskon asioita. Ei rukoilla, eikä veisata virsiä.

Toukokuun lopulla Ylen ykköskolumnissa Amani Al-mehsen valistaa kuinka Suomessa on hiljaista ja näkymätöntä väkivaltaa, jota ei tunnisteta. Kohtaamasi kohteliaan tytön käytöksen takana voikin olla painostava ja vahingoittava ympäristö, jonka ongelmiin valtaväestön feminismi ei uskalla tarttua. Suomessa asuvan henkilön olemista ja tekemistä vahditaan ja ohjataan tuolta jostain jopa tuhannen kilometrin päästä.

Uskonnonvapaus on oikeus tunnustaa ja harjoittaa haluamaansa uskontoa tai olla tunnustamatta mitään uskontoa. Ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden ilmaisevat kansainväliset ihmisoikeussopimukset, kuten Yhdistyneitten kansakuntien Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus ja Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus. Ajatuksen, uskonnon ja elämänkatsomuksen vapaus koskee sekä uskonnollisia että ateistisia käsityksiä.

Lisää aiheesta:

Huoltaja vaatii Suvivirren veisaamisesta hyvitystä

Sara naitettiin tahtomattaan serkulle

Yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta