En usko sepityksiin

Sunnuntai 16.6.2024 klo 17.57 - Kauko Niemi

Vuoden aikana olen surrut ja tunnelmoinut neljä kertaa hautajaisissa. Viikonloppuna olin taas kirkkosalissa tosin keskellä iloisten nuorten konfirmaatiotilaisuutta. Yhtään vihkitilaisuutta eikä muutakaan uskonnollista tilaisuutta ole vuoden aikana osunut kohdalle. Kirkoissa olen toki käynyt kuuntelemassa hienoa musiikkia.

Olen kuuliainen kirkollisveronmaksaja, mutten niin sanottu uskovainen, joka eläisi sepitettyjen kirjatarinoiden tiukoissa kahleissa, saati uskoisi niihin ja tarinoiden todellisuuteen ja käyttäytyisi niiden mukaan huomioimatta muiden ihmisten tuntoja ja tarpeita.

Kuinkahan monta kevättä on riidelty siitä, voidaanko tai pitääkö laulaa – jo joutui armas aika. Jos tuon laulun nimi olisi joku muu kuin Suvivirsi, niin se melko varmasti kelpaisi siihen hetkeen, kun koulu loppuu ja alkaa armas loma-aika. Uskonto on pilannut hyvän laulun.

Meistä moni on osallistunut kirkossa hautajaisiin ja vihkitilaisuuksiin. Harva kuitenkaan tietää sitä tiukkaa kaavaa, jonka mukaan tilaisuudet toteutetaan. Tilaisuuden puheet sävyineen ja valittu musiikki viestivät ja luovat tunnelmaa.

Itse olen ollut laulamalla ollut melkoisen monta kertaa luomassa tuota tunnelmaa. Omalla kohdallani on ollut vain yksi kerta, kun kanttori ennakkoharjoituksissa ilmoitti, ettei tätä laulua voida esittää vihkitilaisuudessa, koska se on elokuvamusiikkia.

Kaunis, rauhallinen sävelmä ei siis muka olisi sopinut uskonnollisten sääntöjen mukaan kyseiseen tilaisuuteen. Ilmoitin kanttorille, että tämä on nuorenparin toive ja te voitte keskustella heidän kanssaan valinnasta – minä en ota kantaa asiaan. Tämän jälkeen en kuullut asiasta mitään ja lauloin elokuvamusiikkia vihkitilaisuudessa. Enkä kuullut jälkeenpäin yhtään moitetta lauluvalinnasta.

Viikonlopun konfirmaatiotilaisuuden naispappi johti lämminhenkisesti tilaisuutta ja avasi mitä kaikkea saaristossa pidetyllä rippileirillä tapahtuikaan. Siis muistattehan vuosia sitten käydyn uskonsodan, ettei nainen voi olla pappi. Mielestäni usein miten sympaattisemmin kuin mies.

Tällä hetkellä kirkko tappelee ketkä saavat mennä naimisiin. Sepitetyssä kirjassa on kuulemma kaksi pientä mainintaa asiasta. Jos kaksi ihmistä tykkää toisistaan, jopa rakastavat toisiaan, niin mitä väliä sillä on miltä heidän haarojen välinsä näyttää? Jokin aika sitten kirkkomme kirkolliskokous ei päässyt kovinkaan rakentavaan lopputulokseen. Herätysliikkeet käyttävät kokoaan suurempaa valtaa kirkolliskokouksessa, joka päättää muun muassa kirkon avioliittokäsityksestä. Samat ihmiset olleet päättämässä jo kymmeniä vuosia.

Olen ollut aika monta kertaa budhalaisessa temppelissä seuraamassa heidän virallista seremoniaa. Olen ollut ortodoksisen kirkon palveluksessa sekä ortodoksisessa kastetilaisuudessa.

Koulujen uskonnonopetus pitää muuttaa. Kenellekään ei ole mitään hyötyä kertoa tulkintoja sepitetyn raamatun sisällöstä. Uskonnonopetuksessa hyötyä olisi siitä tiedosta ja tavoista, mitä eri uskontokunnat toteuttavat. Jo yksinkertaisesti kansainvälisissä tehtävissä toimivat henkilöt pystyisivät huomioimaan mitä yhteistyökumppanin uskonnolliset rituaalit vaativat ja sallivat.

Tai kuten nyt viikonlopun konfirmaatiotilaisuuden jälkeen päivänsankarin konfirmaatiokahvit, johon läheisimmät ja parhaat arkiystävät eivät saaneet lupaa tulla yksityiseen kotiin. Heidän vanhemmillaan ei varmastikaan ollut käsitystä, ettei kotona kahvi- ja ystävien tapaamisessa millään muodoin käsitellä enää uskon asioita. Ei rukoilla, eikä veisata virsiä.

Toukokuun lopulla Ylen ykköskolumnissa Amani Al-mehsen valistaa kuinka Suomessa on hiljaista ja näkymätöntä väkivaltaa, jota ei tunnisteta. Kohtaamasi kohteliaan tytön käytöksen takana voikin olla painostava ja vahingoittava ympäristö, jonka ongelmiin valtaväestön feminismi ei uskalla tarttua. Suomessa asuvan henkilön olemista ja tekemistä vahditaan ja ohjataan tuolta jostain jopa tuhannen kilometrin päästä.

Uskonnonvapaus on oikeus tunnustaa ja harjoittaa haluamaansa uskontoa tai olla tunnustamatta mitään uskontoa. Ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden ilmaisevat kansainväliset ihmisoikeussopimukset, kuten Yhdistyneitten kansakuntien Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus ja Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus. Ajatuksen, uskonnon ja elämänkatsomuksen vapaus koskee sekä uskonnollisia että ateistisia käsityksiä.

Lisää aiheesta:

Huoltaja vaatii Suvivirren veisaamisesta hyvitystä

Sara naitettiin tahtomattaan serkulle

Yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta

 

 

Jouluista rauhaa

Perjantai 22.12.2023 klo 10.34 - Kauko Niemi

En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan. Tänä jouluna näyttää jeesustelut jäävän taka-alalle. Maailman menon rauhattomin vuosi 20 vuoteen on päättymässä. Nyt hamutaan valtaa keinolla millä hyvänsä. Eikä tulevaisuuskaan niin kaksiselta vaikuta, kun niin kovin suuri diktaattorien joukko etsii ja pyrkii kasvattamaan valtaansa.

Maailmassa tuntuu olevat kaksi asiaa ylitse muiden, jotka aiheuttavat tolkuttomasti eripuraa jopa sotia. Uskonnot ja rajat. Kukahan aikoinaan keksikään ryhtyä merkkaamaan ja omimaan alueita itselleen.

Rajojen vetoa tuskaisilla tavoilla on parhaillaan menossa Lähi-idässä, Ukrainassa ja maailmalla seurataan huolestuneina, kun Venezuela kiihdyttää vanhoja vaatimuksiaan saada naapurimaansa Guyanan alueita itselleen. Yhdysvallat on rakentanut iät ja ajat rajamuuria Meksikon välille. Jopa naapureiden piharajat tuottavat eripuraa.

Itärajamme suomalaisesta näkökulmasta on varsin huolestuttavaa seurattavaa. Suomalaisesta mediasta löytyy parin viikon ajalta 8866 juttua, jotka käsittelevät kaiken maailman erilaisia rajaselkkauksia. Tuskin vältyt rajauutisoinnilta.

Entäs jos olisimme kuin muuttolinnut tai muut luonnon eläinkaimamme ilman rajoja. Eläisimme vapaudessa ilman että joku pilkun tarkasti piirtää sääntömme ja valvoo niiden noudattamista.

Donalt Trumpin kohauttava puhe antaa viitteitä tulevasta etenkin jos hänestä tulee Yhdysvaltain seuraava presidentti – hän lainasi Putinia ja ylisti Pohjois-Korean Kim Jong-unia. Diktaattori on siis tulevaisuuden ainoa oikea johtamismuoto. Unkari ja Turkki mukana joukkueessa.

Diktatuurinhakeminen ei ole ainoastaan valtionjohdollinen asia. Bisneksessä diktatuuria hakee Elon Musk. Hän on jo niin pitkällä, että Euroopan komissio on käynnistänyt virallisen tutkinnan viestipalvelu X:stä. Alustaan liittyy monia huolenaiheita, komission tiedotteessa kerrotaan.

Ehkä kaikkein eniten sotia, vastakkain asetteluja ja eripuraa aiheuttavat eri uskonnot. Rajat ovat jossakin vaiheessa täsmällisesti määritelty ja piirretty, mutta uskonnot ovat uskomuksia ilman mitään totuuksia. Suuressa osassa maailmaa vietetään nyt joulua, mutta sekään ei sovi kaikille.

Meksikossa toistakymmentä ihmistä on saanut surmansa ja kymmenkunta haavoittunut joulujuhlaan tehdyssä hyökkäyksessä viime sunnuntaina. Tänä vuonna suomalaisessa kirkossa on koettu ensimmäiset mielenilmaisut.

Joulun yksi keskeisin paikka maailmassa, Betlehem, jättää tänä jouluna kaikki perinteiset jouluseremoniat väliin. Valtavat, taloutta pyörittävät turistivirrat jäävät saapumatta kaupunkiin.

Helsingin Malmilla on surullisen kuuluista kerrostalo, missä muslimien hallitseman tilan käyttäminen ei vastaa rakennusluvan eikä yhtiöjärjestyksen mukaista käyttötarkoitusta. Vuosia kestänyt ”sota” yritetään jälleen kerran lopettaa jopa sopuisasti.

Uskommepa nyt sitten mihinkä tahansa todellisiin tai keksittyihin asioihin, niin yrittäkäämme tänäkin jouluna rauhoittua, uskoa joulurauhan julistukseen ja ennen kaikkea huomioida toisten ihmisten joulurauha. Jos joulurauha lipsahtaa jatkoajalle, niin siitä kiitämme kaikkia.

Tämä on kuultavissa ääniversiona  Finradio.fm kanavalla maanantaina, joulupäivänä 25.12.2023 klo 08.00 ja 16.00

 

 

Lisää aiheesta:

Siviiliuskonsota

Uhka demokratialle

Yksi mies ei voi määrätä koko maailmaa

Uskontokuntien jakautuminen

 

 

Uskotko kirja-uskontoon

Lauantai 9.9.2023 klo 12.10 - Kauko Niemi

 Joidenkin kirjojen mukaan rukoushetki voi osua keskelle päivää ja taphtua keskellä puistoa

Viime viikolla tuli vastaan uudissana, joka pysäytti todella miettimään todellisuutta – kirja-uskonto. Perustuuko sinun uskosi kirjatietoon, käytännön kokemukseen, tutkittuuan tietoon tai johonkin muuhun? Onko vuosituhantisilla mielipiteillä mitään yhteyttä todellisuuteen? Parhaillaan meidän tämän päivän kuplassamme annamme uusia merkityksiä ja tulkintoja jopa 20 – 50 vuotta vanhoille tekemisille ja sanomisille, jopa viisi vuotta vanhoille. Entäs kun tosiaan puhutaan ja tulkitaan aikaa ennen ajanlaskua.

Miten ihmeessä raamattu tai koraani tai joku muu kirja voi olla millään tavalla relevantti ohjaamaan tämän päivän ihmisten tekemisiä jopa heidän pukeutumista tai syömistä tai juomista. Kirja-uskonto on tarinallista mielikuvitusta. Sitä voi toki jokainen tahollaan uskoa tai olla uskomatta. Faktaa se ei kuitenkaan ole.

Kirja-uskonnot ovat keskiössä tämän hetken rasismikeskusteluissa. Kirja-uskonto on ollut kautta aikain suurimpia tekijöitä kaiken maailman sodissa. Kirja-uskontoa ei useimmissa maissa saa lain voimalla häiritä, joten sitä on helppo käyttää keppihevosena diktatuureja kehitettäessä ja kaikenlaisissa välistävedoissa hyvässä ja pahassa.

Olisiko sekin jonkinmoista rasismia tai vääräuskoisuutta, kun muodinluojat median saattelema julistaisivat mikä on tämän hetken ainoa oikea tapa pukeutua. Näinhän se välillä tuppaa käytännössä olemaan. Minä vetäisen kuitenkin viisi vuotta käyttämäni collarit jalkaan t-paidan kanssa ja menisin aivan pokkana julkisuuteen. Pätkääkään välittämättä annetuista muotimääräyksistä ja suosituksista. Olisiko käytökseni jonkin asteista rasismia.

Rasismin rajanveto on kokolailla mahdotonta tavalliselle ihmiselle ja jopa tuomareille. Sanojen ja tekojen välillä on iso kuilu ja niiden todellinen merkitys syntyy vasta vallitsevan tilanteen mukaan. Tällä hetkellä hallituksen julistus saa merkityksen vain tekojen kautta.

Asialla on myös toinen puoli. Pitääkö kaikki perinteet ja ajatukset myllätä ja vain sen takia, että joku kerää irtopisteitä poliittisessa pelissään.

 

Ajatukseni ja pohdintani syvenivät aivan uusiin mittoihin, kun alkuviikolla aamun ensimmäinen viesti kertoi minulle kaikin puolin läheisen ihmisen siirtyneen ajasta ikuisuuteen. Ihminen, jonka hyväsydämellisyys ei vaadi selittelyä eikä minkäänlaisen kirja-uskonnon selityksiä tai tulkintoja. Hän on nyt ikuisesti poissa meidän keskuudestamme.

 

Suomi sai viikko sitten uuden piispan. Mari Parkkisen ensimmäinen viesti ei perustunutkaan pelkkään kirja-uskontoon, kuinka jossakin raamatun lauseessa sanasta sanaan kehotetaan tekemään niin tai näin.

Tuoreen piispan ensimmäisen saarnan sisältö oli monella tavalla puhutteleva ja tähän aikaan sopiva. Sen pitäisi ajatteluttaa kaikkia ihmisiä syntyperään, uskontosuhteeseen tai ideologiaan katsomatta.

Hän muistutti, että yhteys erilaisten ryhmien välillä on kadonnut. On syntynyt kaksi ryhmää: me ja ne.

Parkkinen kuvailee, kuinka Ukrainassa soditaan, koska puheet eivät johda yhtään mihinkään. Venäjä hyökkää, koska se tuntuu näkevän harhaisia uhkakuvia. Venäjä on länsimaille ne. Venäjällä asetelma on luonnollisesti päinvastainen.

Parkkisen mukaan Suomessa eheyttä repii voimakkain äänenpainoin käytävä keskustelu siitä, mikä on rasismia ja mikä ei. Keskustelu ei tunnu etenevän, koska tulkinnat ovat niin kaukana toisistaan. On syntynyt me vastaan ne -asetelma. Tuskin on moneen kertaan kirkossa kesken saarnaa kuulunut äänekkäitä kommentteja – hyvä Mari, kuten kuului Mikkelissä viikko sitten. Siis oltiin jokseenkin kaukana kirja-uskonnosta, vaikka luterilaisessa kirkossa oltiinkin.

En nyt kehota ketään polttamaan raamattua, koraania tai Kalevalaa, enkä Seitsemää veljestä tai Tuntematonta sotilasta. Niissä kaikissa on yksittäisiä tai useita tarinoita, joita kuka tahansa voi uskoa tai olla uskomatta. Eikä kenelläkään ole oikeutta luokitella toisia sillä perustella mitä hän ylipäätään moista kirjoista uskoo ja mitä ei.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona FinnRadio.fm sivulla 11.9.2023 alkaen

Lisää aiheesta:

Eduskunnan puhemies disinformaation lähettiläänä

Eduskunnanpukeutumiskoodi

Historiakaan ei pidä siivota

 

 

 

 

Jumalallisia välistävetäjiä löytyy joka lähtöön.

Maanantai 10.7.2023 klo 20.59 - Kauko Niemi

Pian ollaan siinä pisteessä, että uskonnon vapautta pitäisi rajoittaa tavalla tai toisella. Uskonnon vapaus ja ihmisoikeudet sekä sananvapaus kohtaavat kovin epäoikeuden mukaisesti ja aivan liian usein, jos ei mitään rajoituksia tehdä. Jumalallisia välistävetäjiä kun löytyy joka lähtöön.

Viime aikoina on jälleen ollut esillä kaksikin varsin ärsyttävää, sekä ihmisoikeuksia loukkaavaa tapausta.

Äärimmilleen asiaa tulkitsee Afganistanin Taleban-hallinto, joka jatkaa naisiin ja tyttöihin kohdistettuja rajoituksia ja sortoa kieltämällä kampaamoiden ja kauneushoitoloiden toiminnan.

Alan yrityksille on annettu kuukausi aikaa totella sulkukäskyä, kun kampaamot ja kauneushoitolat määrättiin suljettavaksi.

Taleban on rajoittanut naisten ja tyttöjen oikeuksia sen jälkeen, kun se nousi valtaan toissa syksynä. Taleban on jo muun muassa kieltänyt naisia työskentelemästä valtaosassa työpaikoista sekä evännyt tytöiltä opiskelun alakoulun jälkeen. Naiset on myös määrätty pysymään kotona, ellei poistuminen ole välttämätöntä. Tämän kaiken takana on vain ihmisten keksimä uskonto.

Esimerkki löytyy toki lähempääkin. Joka ainut vuosi prideä hyväksikäyttäen Päivi Räsänen löytää jonkin pikku nyanssin pönkittääkseen omaa poliittista asemaansa. Kovasti journalistina ihmettelen mediaa, kuinka helppoon se menee ja antaa turhaa palstatilaa vuodesta toiseen politiikko Räsäselle.

Räsänen on koulutukseltaan lääkäri ja melko varmasti tietää todellisen tilan kahden ihmisen rakkaudesta, olivatpa he mitä sukupuolta tahansa. Räsänen hyödyntää taidokkaasti uskonnon vapautta omassa poliittisessa asemassaan. Muutama vuosi sitten Räsänen asemoi itsensä ikään kuin kirkon edustajaksi, vaikkei hänellä ole suomalaisen luterilaisen kirkon suhteen mitään virallista asemaa. Hän toimii vain omassa lahkossaan ja tekee kyseenalaisia tulkintoja sitä kautta.

Arvostan ja kunnioitan toki erilaisia uskontoja ja kuulun ainakin toistaiseksi myös suomalaiseen luterilaiseen kirkkoon. En kuitenkaan usko kuin piru raamattuun. Siis lukemalla vuosituhansien takaisia sepustuksia sanasta sanaan ja rajoittamalla tai suuntaamalla elämääni sen mukaan, saati arvostelemalla muita ihmisiä näiden keksittyjen sanojen perusteella. Sanojen, joiden totuudesta ei kukaan tiedä mitään – vain rajatonta uskomista.

Voidaanko tällaiselle toiminnalle ja tulkinnoille oikeasti antaa täysin laista piittaamaton koskemattomuus. Suomalainen kirkko kipuilee myös aika pahasti asian kanssa. Osalla kirkon toimijoista olisi vilpitöntä halua kehittää toimintaa, osalla ei pätkääkään.

Kun suomalainen pappi vihkii poikansa tämän poikaystävänsä kanssa, tehdään siitä virallisia valituksia. Pride repii mielipiteitä puoleen jos toiseen. Saadaanko liputtaa tasa-arvon puolesta vai ei. Pirkanmaalla Akaan seurakunnan suunniteltu sateenkaarimessu jouduttiin peruuttamaan. Syynä ovat oikaisuvaatimukset kirkkoneuvoston tekemästä päätöksestä, jossa tuetaan sateenkaarimessun järjestämistä. Temppuhan se sekin on.

Oikaisuvaatimukset käsitellään kirkkoneuvostossa, joka kokoontuu seuraavan kerran vasta elokuussa. Messua ei näin ollen ehditty järjestämään ajoissa.

Kirkon kipuilu näkyy myös jäsenmäärän voimakkaana laskuna. Mikä näkyy myös kirkollisveron laskuna euroissa ja sitä kautta palveluiden supistumisena ja tyhjiksi jäävinä kirkkorakennuksina.

Kuinka paljon viattomia ihmisiä on kuollut uskonsodissa kautta aikain. Uskonnollinen sota eli uskonsota, joskus pyhä sota, on sota, jonka syyt ovat merkittäviltä osin uskonnollisia. Syitä voivat olla uskonnon puolustaminen tai levittäminen, jumalan kunnia tai uskontoa vastaan rikkoneiden rankaiseminen. Suurista sodista selkeimmin uskonnollisia ovat olleet Euroopan uskonsodat 1500- ja 1600-luvuilla, ristiretket toisen vuosituhannen alussa sekä arabien valloitusretket 600- ja 700-luvuilla. Uskonnollisista teksteistä on haettu perusteita sodille ja joukkosurmille.

Kun ihminen syntyy mieheksi tai naiseksi hänellä ei ole omaehtoista roolia, vaan se kehittyy elämän myötä. Eikä ihminen kehittyäkseen varmuudella tarvitse tuhansia vuosia vanhoja, keksittyjä tarinoita elämän ohjeekseen ohitse jatkuvasti kehittyvän nykyelämän lainsäädännön. Kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan, ei sillä luulisi olevan väliä mitä heidän jalkojen välissä on.

Täydellistä uskonnonvapautta olisi syytä pohtia vähintäänkin sitä mukaa, kun selkeitä väärinkäytöksiä ilmenee. Ehkä mieluummin vielä laajemminkin. Siis elää tässä ajassa.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona FinnRadio.fm kanavalla

 

Lisää aiheesta:

Homoja yritetään muuttaa

En muuttunut, en sitten millään

Saako uskontoaan harjoittaa Suomessa

Eheytyskieltoa ajava aloite tulossa eduskuntaan

Jos ja kun haluat muutosta elämässäsi, suosittelen kirjaa Irti itsekritiikistä / Ronnie Grandell

 

 

 

Rajanvetoa Räsäsellä

Lauantai 29.1.2022 klo 13.05 - Kauko Niemi

 

Monin verroin jännittävämpää kuin yhdetkään vaalit tai yksikään television saippuasarja on Päivi Räsäsen viime maanantaina alkanut oikeudenkäynti. Voiko oikeesti ihmisten sepittämiä tarinoita eli raamattua ja vastaavia käyttää oikeuden päätöksessä minkään arvoisena lähteenä, todisteena siitä mitä on nykylain valossa tapahtunut.

Räsäsen esitutkinta aloitettiin valtakunnan syyttäjän toimesta. Oikeudenkäynnissä on kyse sananvapaudesta ja siitä, kuinka sitä voidaan käyttää uskonnollisissa julkaisuissa ja mielipiteissä.

Tuomioistuin joutuu tiettävästi ensimmäistä kertaa Suomessa ottamaan kantaa siihen, voiko Raamatun siteeraaminen olla rikos.

Raamattu ei voi olla maalaisjärjellä ajateltuna rikosoikeudellisesti totta. Kukaan ei tiedä raamatun tarinoiden todellisuutta. Niihin vaan uskotaan syystä tai toisesta. Toiset uskovat vakaammin ja toiset kevyemmin ja toiset ei lainkaan. Todistettua faktaa ne eivät missään tapauksessa ole. Niiden tarinoiden varjolla on helpotettu joidenkin ihmisten elämää tai päinvastoin saatettu joidenkin ihmisten elämä helvetilliseksi. Jotkin ihmiset ovat hyödyntäneet tarinoita ja onnistuneet nousemaan jumalasta seuraavaksi omine etuineen.

Tämähän on tyypillistä lopputulemaa aivan samalla tavalla, jota koemme joka päivä nykyään somessa. Eri asioiden uskovaiset julistavat omaa uskoaan kaikelle kansalle. Eikä millään ole oikeaa ja laillista todellisuusperää.

Tässä yhteisessä maailmassamme, missä elämme, on kaikkiaan 138 eri uskonnollista ryhmittymää. Uskonto tarkoittaa uskoa ja siihen liittyvää pyhyyden kokemusta, joka on muotoutunut oppijärjestelmäksi ja ilmenee erilaisina (yhteisöllisinä) tapoina ja (palvonta)menoina.

Jokaisella on omat tarinansa, omat kirjansa, omat tulkintansa ja sääntönsä. Näiden keskinäisistä tulkinnoista ja todellisuudesta ei juurikaan käydä oikeutta, mutta sotia on käyty sitäkin enemmän surullisin seurauksin. Ehkä aika moni afganistanilainen ihminen miettii parhaillaan mistä saisi leipämurusen ja onkohan se meidän jumala nyt tosissaan.

Nyt tässä Räsäsen prosessissa toivoisi lopputuleman näyttävän, ettei tarinoilla ja niiden tulkinnoilla voi ratsastaa silloin kun tulkitaan lakia. Jos Räsäsen raamatuntulkinnat hyväksytään lakituvassa, niin seuraus tulee olemaan katastrofaalinen. Kyllä ihminen keksii raamattua lukemalla mitä temppuja tahansa ja hakee tarinoista oikeutta tekosilleen. Syntyy raamattu-hakkerointia.

Aiemminkin olen todennut, että näillä kirjoituksillani en ole puolesta tai vastaan uskonnollisuutta, jokaisella on oikeus uskoa tai olla uskomatta Raamattuun, Tuntemattomaan sotilaaseen tai Muumipeikko Hattivattien saarella. Mutta keppihevosena niitä ei pidä käyttää lakia rikkoessaan.

Päivi Räsänen on taitava politiikko ja manipulaattori. Hän sai laumoittain ihmisiä eroamaan kirkosta, vaikkei hänellä ole osaa eikä arpaa suomalaiseen kansankirkkoon, vaan edustaa omaa lahkoaan, joka tekee omia tulkintojaan raamatusta ja nyt myös Suomen lainsäädännöstä.

Viime maanantainen oikeudenistunto ja sen lieveilmiöt osoittivat selkeästi kuinka Päivi Räsäsen esiintyminen ja puheet olivat huolellisesti käsikirjoitettuja lain näkökulmasta. Räsäsen uskonnollinen paatos oli tällä kertaa jätetty siivouskomeroon. Seuraavan kerran asiaa käsitellään 14.2.2022.

Räsästä tuskin tullaan tuomitsemaan, mutta rajojen selkeyttäminen on paikallaan. Toivottavasti tämä nyt alkanut oikeudenkäynti vetää selvemmät rajat tarinoiden tulkinnoille, vaikka maanantainen käsittely olikin varsin sekava. Rikosoikeuden professori Matti Tolvanen kommentoi Iltalehdessä mistä on kysymys. Siis siitä missä asiayhteydessä ja millä tavalla ilmaisuja käytetään. Ei tämä asia ole nytkään sen monimutkaisempi ulkopuolisin silmin tarkasteltuna.

Päivi Räsänen on joka tapauksessa hävinnyt taistelunsa homoja vastaan. Tiede ja valtavirrat ihmisten ajattelussa eivät tue Räsästä ja hänen kannattaisi olla raapimatta tulitikkuja ja olla jo hiljaa koko asiasta.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 31.1.2022 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

PS.
Valtionsyyttäjä Anu Mantila määritteli heti oikeusistunnon aluksi Ylen raportin mukaan mistä oikeudenkäynnissä ei ole kyse.

Me emme keskustele teologiasta ja Raamatun tulkinnasta. Me emme keskustele siitä, miten Raamattua voi ja saa tulkita. Emme myöskään keskustele tasa-arvoisesta avioliittonäkemyksestä.

Hän sanoo, että oikeudessa ei myöskään keskustella siitä, ovatko Räsäsen lausumat olleet kristinuskon mukaisia.

Syyttäjän mukaan oikeudenkäynnissä on kyse seuraavista asioista;

– Ovatko Räsäsen lausumat sellaisia muiden perusoikeuksia loukkaavia? Ovatko ne halventavia ja muita loukkaavia riippumatta siitä, ovatko ne löydettävissä Raamatusta?

– Täällä ei ole kyse Räsäsen tai toisen osapuolen tulkinnasta ymmärtää oikeudenkäyntiä. Pelkkä Raamatun lauseiden siteeraaminen ei ole rikos.

Omien mielipiteiden ilmaiseminen voi olla rikos, vaikka ne kuinka perustuisivat Raamatun tulkintaan.

Kyse on siitä, miten Raamattua käytetään.

 

 

Lisää aiheesta:

https://www.kakeniemi.fi/blogi/2019/8/18/31190

https://www.kakeniemi.fi/blogi/2021/7/24/38756

https://www.kakeniemi.fi/blogi/2019/11/23/32342

https://www.kakeniemi.fi/blogi/2010/10/15/107

 

Uskonvapauden rajattomat rajat tuottavat tuulesta temmattuja sääntöjä

Lauantai 24.7.2021 klo 12.42 - Kauko Niemi

 

Minä olen varmasti keskiverto arkiuskovainen. Esivanhempani, minä ja minun jälkeläiset ovat kuuluneet ja kuuluvat kirkkoon, niin kuin 68 prosenttia suomalaisista. Enkä tunne suurta harmistusta vaikka vähintään kerran vuodessa verotietoja tarkistaessa näen paljonko maksan euroja kirkolle.

Arkiuskovaisuus tarkoittanee myös sitä, että tunnen juhlavaa oloa kirkossa häissä ja hautajaisissa, mutta jätän sunnuntaiset palvelukset väliin. Kirkkojen historia ja arkkitehtuuri ovat yksittäisinä tapauksina mielenkiintoisia.

Vaikkapa Anneli Kannon kirjoittama kirja Keskiaikaan sijoittuva Rottien pyhimys -romaani kertoo Hattulan kirkon maalaamisesta sekä maalareista. Aivan huikea kokonaisuus tuon aikaisesta elämän menosta (1480), kirkollisesta ajattelusta, taiteilijoiden mielikuvista ja maalaustekniikoista, rakastumisista ja ihmissuhteista. Hänen kielikuvansa ja adjektiivien laatu ja määrä on aivan huikea.

Syystä tai toisesta olen viime aikoina pysähtynyt Rottien pyhimyksen lisäksi monissa tapauksissa ihmettelemään kirkon ja eri uskontojen roolia määritellä ja toteuttaa elämää ihmisoikeuksia vastaan. Pysähtymiseni ei ole ollut millään tavalla tietoista etsintää levittääkseni uskonnon vastaista probakandaa, vaan kaikki on tullut sattumoisin uutismaailmaa tai muissa mielenkiinnon kohteitteni yhteyksissä eteeni.

Olen jonkin asteinen koirien fanittaja ja facebookin hauva-ryhmässäni on muutamaa vaille 10000 tykkääjää. Ja sisällöllisesti käsialaani oli myös muutama vuosi sitten tehty hauvakone, joka valitsi elämäntilanteeseen sopivan koirarodun (nyt jo haudattu) Konetta käytettiin muutamassa kuukaudessa yli 1,5 miljoonaa kertaa.

Siis jonkinmoisena koiraihmisenä innostuin kuuntelemaan kahdeksan osaisen podcastin Koiria ja ihmisiä. Sehän oli paikka paikoin todella järkyttävä. Mitä kaikkea toimittaja Panu Hietaneva on kaivanut esiin. Koiria ja ihmisiä on tarina ihmisen turhamaisuudesta, itsekkyydestä ja häikäilemättömyydestä, mutta se on myös tarina kahden nisäkäslajin välisestä luottamuksesta, kunnioituksesta ja rakkaudesta.

Myös uskonnoilla ja kirkolla on täysin häikäilemättömiä sepityksiä koirista, jotka ei perustu yhtään mihinkään muuhun kuin jonkun ihmisen mielikuvitukseen ja laajat joukon alkavat uskomaan näitä sepityksiä.

Maailman miehistä runsas kolmasosa on ympärileikattu, heistä noin puolet uskonnollisista tai kulttuurisista syistä. Joku on tämänkin keksinyt.

Ympärileikkaus on kirjoitettua historiaa vanhempi käytäntö. Leikkauksen alkuperäistä syytä ei tunneta, mutta luultavasti kyse oli rituaalisesta uhrista tai miehuuskokeesta, jolla koeteltiin rohkeutta ja kivunsietokykyä. Myöhemmin ympärileikkaus kehittyi initiaatio- ja aikuistumisriitiksi.

Juutalaisuudessa ja islamissa ympärileikkausta pidetään uskon ja yhteisöön kuulumisen merkkinä. Ympärileikkauksen tarvetta on perusteltu myös seksuaalisuuden kontrolloimisella ja itsetyydytyksen estämisellä.

Länsimaissa ympärileikkaus on 1900-luvun jälkipuoliskolta lähtien ollut kiistanalainen käytäntö, jota vastustetaan sekä eettisistä syistä että terveysriskien vuoksi.

Vähemmän maaritteleva juttu on myös Ylen julkaisema kolarilaisesta Ilkka Koskikarasta, joka leikattiin lapsena tytöksi, koska sen ajateltiin olevan hyväksi hänelle: "Minun elämä pilattiin täysin" Tässä tapauksessa todellinen päätöksen syy ei ole selvillä, mutta viitteitä siihen suuntaan on, että lestadiolaisuudella olisi vaikutteita.

Sitten satuin kuuntelemaan Ylen Mestarit-ohjelmaa, jossa käsiteltiin eri näkökulmista naisten roolia laulajina. Nainenhan saa laulaa vapaasti vaan keittiössä.

Vuosisatojen saatossa naisen asema kirkossa on ollut varsin rajoittunut. Nainen laulamassa kirkossa oli yksi pahimmista. Kukahan tällaisenkin ajattelun takana oikeasti oli. Todella karmeat seurauksethan siitä syntyi, kun piti kuitenkin esittää kirkossa vaikkapa kuoroteoksia, joissa oli sopraano- ja altto-osuuksia. Kirkko keksi kuitenkin keinon. Nuorille pojille tehtiin kastraatio, jolloin heille ei tullut äänenmurrosta ja pystyivät hoitamaan kirkoissa sopraanojen ja alttojen stemmat.

Tuore uutinen kotimaasta parin viikon takaa, kun Kuopion hiippakunnan tuomiokapituli varoitti sateenkaariparin vihkinyttä pappia kolmen vuoden jahkailun tuloksena. Ja minä kun olen kuvitellut, että kirkon keskeisiä arvoja on lähimmäisen rakkaus. Jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan, niin mitä väliä sillä on mitä on jalkojen välissä.

Suomen kirkko lipsuu tai ei osaa päättää mistä on kysymys. Piispainkokoushan on kehottanut tuomiokapituleja pidättäytyväisyyteen rangaistusten suhteen. Nyt annettu rangaistus ei noudata tätä linjaa. Suomalaisella kirkollakin on tiukka umpisolmu, jota ei saada auki. Ja Päivi Räsänen on mestari sotkemaan ja hyödyntämään omiin tarkoituksiinsa tätä sekoilua.

Maailmassa on Wikipedian mukaan 138 erilaista uskonnollista yhteisöä ja niiden on liiankin helppo laatia omia sääntöjään uskonnon vapauden turvin ja luokitella ihmisiä miten milloinkin keinoja kaihtamatta ja siinä eivät ihmisoikeudet paljoa paina.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 26.7.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

 

 

 

Ovi on vasta rakosillaan valvontaan ja vastuihin

Sunnuntai 17.2.2019 klo 8.50 - Kauko Niemi

Näin tervetullutta tuuletusta ei kukaan varmastikaan odottanut, kuin mitä hoivakotimaailmassa on nyt tapahtumassa. Ja toivottavasti kukaan ei selvittelyjä kykene vaimentamaan edes vaalien jälkeen.

Jos nyt palautetaan mieliin presidentti Sauli Niinistön maininta, että kasakka ottaa kaiken mikä on irti, niin näin se valitettavasti on hyväuskoisessa yhteiskunnassamme. Hyväuskoisuus olisi erinomainen ominaisuus tai on ollut, muttei ole enää.

Vanhusten hoivassa kasakoita ovat olleet bisness-periaatteella, markkinataloutta toteuttavat hoivayhtiöt. Ne vedättävät hyväuskoisia kunnallispolitiikkoja, jota ymmärtävät kilpailutuksesta vain hinnan, eikä todellisia kytköksiä kokonaisuuteen.

Hyväuskoisuudessa sopimukset ovat olleet ilman perälautaa, joka paljastuu nyt vanhuksien kohdalla sydäntä särkevällä tavalla Ilman poliittista vastuuta ja valvontaa.

Vanhusongelman kirvoittamana sama rakenne paljastuu myös päiväkodeissa ja varhaiskasvatuksesta, mihin raaka bisnesmalli sopii harvinaisen huonosti.

Perjantaina käytiin Eduskunnassa kiivas keskustelu, sillä uudessa sote-mallipapereistasta löytyy kohta, jossa valvonta siirrettäisiin yhä enemmän palvelun tuottajan harteille. Toisaalta kukaanhan ei tiedä kuinka uusi sote varmistaa vastuun ja valvonnan.

Perälauta vuotaa monessa muussakin asiassa. Valvonnan järkiperäinen järjestäminen on hiertänyt muiden muassa poliisiorganisaatiota. Aarnio-oikeudenkäynnissä ei meinata saada selvää kuka on ollut vastuussa mistäkin. Samaan aikaan ihmetellään ja kaikessa hiljaisuudessa yritetään selkeyttää, kuka on oikeasti vastuussa Suojelupoliisin valvonnasta.

Viime viikkoinen äkkijarrutus tiedustelulain kanssa johtui perustuslakiasiantuntijoiden arvio mahdollisuudesta, missä tarjoutuisi kasakoille laillinen joukkoseurannan mahdollisuus. Kaikki poliitikot ovatkin kuitenkin olleet lain kannalla ja sen kiireellisyydestä.

Suomessa on ainakin kaksi julkista organisaatiota, joiden valvonnasta ja vastuusta ei tunnu olevan käsitystä kenellekään. Tai ei ainakaan kukaan halua ottaa vastuuta niiden toimista.

Kela nousi otsikoihin viime viikolla sen mielivaltaisilta vaikuttavien päätöstensä takia ja Kelan toiminnasta on myös tehty eduskuntakysely. Kelan nippuun kun yhdistetään vakuutuslääkäreiden täydellinen mielivaltaisuus, on siinä pieni ihminen heikoilla.

Viimeisen kuuden vuoden aikana on tehty ainakin seitsemän eduskuntakyselyä Valviran toimista, jotka eivät ole johtaneet yhtään mihinkään muuhun kuin vastuun pakoiluun. Ministerille esitettyihin kyselyihin tulee vastaukset Valviran puppusanageneraattorista. Siis Valvira valvoo Valviraa.

Kun nyt on päästy perkaamisen alkuun hallinnollisten vastuiden ja valvonnan höttöisellä saralla, niin toivottavasti Kela ja Valvira ovat ihan työlistan alkupäässä tässä työssä.

Onhan se tietty äärimmäisen ikävää, että kansakuntana joudutaan luopumaan sinisilmäisyydestä ja luottamuksellisuudesta.  Niiden varassa on pystytty elämään vuosikymmeniä. Oma arvioni on, että Suomi tulee tämän kehityksen myötä menettämän muutamia pykäliä korruptiolistoilla.

Kun valvontaa kiristetään ja kasakoiden on entistä hankalampaa vetää välistä, niin korruptio tulee lisääntymään tavalla tai toisella. Piilokorruptiota on toki nytkin enemmän kuin riittävästi. Tehdään mitä erilaisimpia ”tieteellisiä” tutkimuksia, järjestetään ”koulutuksia”, ja tehdään ”opintomatkoja.” Tulevaisuudessa päätöksiä ostettanee sitten suoraan rahallakin, jota viime viikkoinen irakilaiskenraalin vedätykset enteilevät.

 

 Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 18.2.2019 klo 08:00 ja uusintoina viikon aikana (Espanjan aikaa).

 

Joka ikinen hoito tarvitsee uskomusta

Sunnuntai 24.6.2018 klo 15.08 - Kauko Niemi

Sellaista sairautta ei olemassakaan, etteikö potilas tarvitsisi uskoa sen paranemiseen. Toinen lääkäri saa potilaan paranemaan nopeammin kuin toinen. Hän pystyy luomaan voimakkaamman uskomuksen potilaaseen. Joku paranee jo lumelääkkeellä.

Ja sitten on niitä lääkäreitä, jotka vähät välittävät potilaan kokonaisuudesta tai saati kiinnostuu mistään muusta kuin tehdyn kokeen perusteella määrätystä käypähoitosuosituksen mukaisesta lääkkeestä. Hän tekee työtään 100 prosenttisella virkavarmuudella. Toki vastakkainasetteluun tarvitaan sitten niitäkin, jotka uskovat liikaa luontaisiin hoitoihin.

Ilmeisesti virallinen terveydenhoitotaho on luonut ainakin kaksi harhaanjohtavaa termiä uskomushoito ja vaihtoehtohoito. Jokainen tarvitsee uskomusta paranemiseen ja valitettavasti luontaishoidot, joihin kuuluu ”yrttien” lisäksi kaikenlainen liikkuminen, elämäntapa, eivät ole vaihtoehtoja. Vaan ne pyrkivät vahvistamaan ihmisen elimistön luontaista toimintaa, mikä on ehdottomasti pitkällä aikajänteellä parempi vaihtoehto kuin mikään pillereiden jatkuva popsiminen.

Sekin kannattaa muistaa, että monien lääkkeiden lähtökohtana on erilaiset luontaistuotteet.

Käsitteet menevät kovasti helposti sekaisin ja etenkin kun suomalaisille lääkäreille ei edes opeteta muuta kuin oireiden hoitoa. Toki jokainen ymmärtää, että jos jalka katkeaa, niin sitä ei sidota heinällä, eikä sille ole muita vaihtoehtoja kuin pistää palaset kasaan ja uskoa vahvasti, että muutaman viikon kuluttua jalka on taas käytettävissä.

Lääkkeetön elämä pitäisi olla jokaisen ensisijainen tavoite. Aina se ei ole mahdollista. Valitettavasti se ei ole kaikille sopiva käypähoito. Ihmisen uskomus ei ole riittävän vahva ja ainainen halu päästä keinolla millä hyvänsä nopeaan ja ennen kaikkea helppoon ratkaisuun, ajaa pillerilinjalle. Helpoin esimerkki on vaikkapa viikonlopun jälkiriemuun otettu särkylääke. Vaikka ihan varmasti pääsisi tästä tilapäisestä häiriöstä yli ilman pilleriäkin. Jokainen särkylääke tuhoaa myös hyvää bakteerikantaa ja heikentää aina elimistön normaalia toimintaa.

Pahintahan on se, että lääkkeiden epämääräisiä haittavaikutuksia hoidetaan toisella lääkkeellä ja haittavaikutuksia voi tulla vain lisää. Esimerkiksi simvastatiinin aiheuttamia lihaskipuja lähdetään hoitamaan kipulääkkeellä tai beta-salpaajan aiheuttamaa huimausta huimauslääkkeellä. Ja näin turhien lääkkeiden kierre on valmis.

Olen lukenut sellaisenkin selvityksen, jossa arvioitiin, että vain vajaat 20 prosenttia lääkkeistä toimii niin kuin niiden on ajateltu toimivan. Parantaa ilman haittavaikutuksia. Tämä selvitys tietysti voi olla samanlainen kuin niin monet muutkin selvitykset, joiden päätelmät myötäilevät selvityksen maksajan tarkoitusperiä.

Nyt olisi korkea aika lopettaa vastakkainasettelu – joko tai -kinaaminen ihmisen kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Keski-Euroopassa ei ole lainkaan harvinaista, että lääkäri antaa lääkettä ja sitä boostaamaan jotakin luontaistuotetta tai lääkekuurin jälkeen luontaistuotteita nopeuttamaan palautumista.

Saksassa lääkäreiksi opiskelevien opintoihin kuuluu luontaishoito-oppia, johon voi myös erikoistua. Luontaishoito-opin viisi klassista menetelmää ovat fytoterapia eli kasvilääkintä, vesi- ja lämpöhoidot, terveellinen ruokavalio (myös paastot), liikunta- ja hierontahoidot sekä terveet elämäntavat. Luontaishoito-opissa pyritään käynnistämään ja tukemaan elimistön itseparantamista.

Lääkkeiden haittavaikutukset ovat sikäli hankalia, että haitat ovat kovasti erilaisia eri ihmisille ja samoin ovat vaikutukseltaan luontaistuotteet sekä näiden ja lääkkeiden yhteisvaikutukset.

Tieto haittavaikutusten taustoista ovat viime vuosina onneksi lisääntynyt. On opittu tuntemaan yksilöllisiä perimään liittyviä ominaisuuksia, jotka vaikuttavat sivuvaikutusten riskiin. Käyttöön on esimerkiksi vakiintunut ns. farmakogeneettinen testi, johon on kerätty n. 20 lääkevasteeseen vaikuttavaa geeniä.

Määrittämällä nämä potilaasta voidaan lääkkeiden haittavaikutuksia merkittävästi vähentää, kun lääkkeet ja lääkeannokset voidaan valita yksilöllisesti potilaalle sopivaksi.

Aina kannattaa pitkällä tähtäimellä vaalia lääkkeetöntä elämäntapaa.

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 25.6.2018 klo 13:00 (Esapanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa.

 

 

 

 

 

 

Nettiaikana saa kärsiä hyväuskoisuudesta

Tiistai 28.11.2017 klo 5.37 - Kauko Niemi

Kuusi vuotta sitten tajusin, että sähköpostitse tulevien viestien lopussa olevien peruutuslinkkien käyttö olikin roskapostittajalle merkki siitä, että osoite on toimiva ja käytössä. Ja osoite on erinomaista kauppatavaraa myydä ympäri maailmaa. Käytännön osoitus tuli vain liian myöhään.

Nyt olen siinä tilanteessa, että parikymmentä vuotta käytössä ollut sähköpostiosoite on nyt pakko nollata pois käytöstä. Olen saanut viime viikolla 16.11.2017 ja 24.11.2017 välisenä aikana 487 minulle roskapostiksi luokiteltua sähköpostia. No onneksi 90 prosenttia tuosta määrästä sähköpostiohjelmani ohjaa viestit suoraan roskapostikansioon.

Eniten tietenkin ärsyttää, että viesteistä suurin osa on joitakin nettikasinoita. En ole koskaan elämässäni pelannut kasinolla, en netissä, enkä oikeallakaan kasinolla. Enkä ole koskaan elämässäni pelannut ylipäätään mitään tietokone- enkä kännykkäpelejä.

Mukana on myös runsaasti pikaluottotarjouksia. Pikaluottoja en ole myöskään koskaan käyttänyt, en edes pieniä vippejä kavereilta. Tällainen hakuammunta ottaa luonnon päälle.

Siis minkään valtakunnan hienot algoritmit eivät ohjaa tätä peliä. En siis pienemmässäkään määrin kuulu noihin kohderyhmiin.

Suomalaiset mediatalot ovat jo onneksi saaneet myyntiorganisaationsa kuriin ja lehdiltä tulee enää harvoin tilausroskapostia. Muutama vuosi sitten jatkolähetin kaikki tarjouskirjeet ko lehden päätoimittajalle varustettuna kysymyksellä – näinkö rakennatte luotettavaa mielikuvaa tuotteestanne. Toivottavasti nämäkin viestini ovat olleet siivoamassa roskapostittajia.

Mutta se hyväuskoisuus, että peruutuslinkistä saisi todella peruutettua roskapostit ovat täyttä soopaa. Roskapostittajat käyttävät Suomen rajojen ulkopuolella olevia palvelimia ja ovat suomalaisen kuluttaja lainsäädännön ulottamattomissa. Mihinkään et pysty valittamaan.

Kuinka moni on todella saanut sen miljoonaperinnön, kuinka moni on saanut sen yhden euron iPhonen, kuinka moni on saanut sen matkalahjakortin, joka luvattiin arpoa kolmen vielä mukana olleet kesken ja sinä olet yksi kolmesta. Hyväuskoisia huijataan mennen tullen.

Pysy lujana – helpommin voit onnistua suomalaisessa, Veikkauksen organisoimassa lotossa.

Varoituksen sana ja neuvo myös siinä tapauksessa, että olet hyödyntänyt ihan asiallisia verkkopalveluja. Liki kaikissa palveluissa sinulla sähkö postiosoite. Itse olen nyt kolmisen viikkoa ja ainakin 50 paikassa käynyt muuttelemassa osoitettani. Sekään ei ole yksioikoista, kun eivät edes kaikki salasanat ole hallussani saati muistissa.

Hyväuskoisuus rapisee, eikä sekään ole mukavaa, ettei pysty mihinkään luottamaan. Silti aion jatkaa netin käyttöä täysillä. Todennäköisesti viritän mitäänsanomattoman sähköpostiosoitteen vähemmän tärkeisiin toimiin.

ps. 

pitkäaikainen sähköpostiosoitteeni siis todella poistuu käytöstä jonkin ajan kuluttua

Kuka tässä sote-näytelmässä oli uskottava

Lauantai 7.11.2015 klo 10.45 - Kauko Niemi

Tällaisten poliittisten sote-kiemuroiden jälkeen jää miettimään kuka puhui totta ja kuka ei. Ja nyt en ota kantaa mitä agendaa kukakin ajoi tässä teatterissa. Sisällöllisesti tässä näytelmässä taitaa potilas kuolla ennen kuin lääkärit pääsevät sitä hoitamaan.

Aleksander Stubbin tyylilaji on menettänyt uskottavuutensa jo jonkin aikaa sitten. Puheautomaatti, puppusanageneraattori tuottaa jokaiseen tilanteeseen saman sisältöisen viestin. Meillä on monta hyvää vaihtoehtoa valittavana. Kaikki on hyvin ja mikään ei tee kipeää. Todellisuushan ei näin mene.

Pääministeri Juha Sipilä meni taas toiseen laitaan. Hänen uhkaileva tyylilajinsa ei myöskään ollut oikeassa suhteessa sisältöön. Mutta se ei vesittänyt niin paljon uskottavuutta kuin Stubbin tyhjä höttö, jossa oli selvästi vääristelyä mukana.

Kokoomuksen twiittailua en pidä pahana, paitsi kun sitä vakavassa asiassa käytetään propaganda-aseena. Kyllä neuvottelujen kulusta pitää kertoa – asiallisesti.

Tämän näytelmän jälkeen arvioni on, että keskustan kannatus ei juurikaan muutu, kokoomus menettää kannatustaan ja Soinin täysin väsähtänyt viestintä ei pysäytä Perussuomalaisten alamäkeä.

Veikkaukseni on myös, että Aleksander Stubb saa seuraavassa puheenjohtajavaalissa hyviä kilpailevia vaihtoehtoja. Miehen sanat ja aikaansaannokset eivät ole oikeassa suhteessa.

Stubb on kohdannut hyvän puhujan dilemman. Ensin innostutaan suunnattomasti ja kun puhe jatkuu vaikka ajatus katkeaa, niin silloin alkaa uskottavuus karista.

Kadonneita, hyviä esiintyjiä olen kohdannut paljon monikansallisissa organisaatioissa. Lavalle tulla tupsahtaa tähtiesiintyjä ja saa kuulijat ekstaasiin sanomatta mitään todellista. Jonkin ajan kuluttua miehestä tai naisesta ei kuulu mitään. Hän on tehtävänsä suorittanut.

Organisaation näkökulmasta tehtävä oli vain herättää ja innostaa porukka ruusujen unesta.

Kun seuraavan kerran kuuntelet vaikkapa jonkun henkilön lausumia kiitoksia. Kysy itseltäsi ketä hän oikeasti kiittää ja mistä konkreettisesta asiasta. Jos ei saa vastausta, niin kiitoksilla ei ole sisältöä eikä tarkoitusta. Kyllä me olemme hyviä!